Olen 100% oikeusneuvos Lauri Lehtimajan kannalla asiassa sikäli, että ihmisoikeuksien tuntemus ja siitä tiedottaminen ei ole häpeäksi Suomelle.
MUTTA jos katsotaan tapauksia, joissa itse oikeuslaitos ja sen korkeimmat asteet osallistuvat ihmisoikeusrikkomukseen (selkeässä lakiin pohjautuvassa asiassa josta on olemassa pitävät, viranomaisen vahvistamat todisteet), sellaisessa tapauksessa oikeuslaitoksen ja Suomen valtion tulisi hävetä silmät päästään. Olen toiveikas, että Lauri Lehtimaja ottaisi nyt selvää, onko tällaisia tapauksia enemmän kuin kolme. Pelkäänpä, että on. Kaikki eivät vaan jaksa taistella ihmisoikeuksiensa puolesta oikeuslaitoksen raskasta ja kalliiksi tulevaa koneistoa vastaan, joka toimii omana tuomioistuimenaan (kanne hylätään, ei aiheuta toimenpiteitä, jne.) ja jonka selkeät päätösvirheet peittelee Suomen sosiaalisestikorruptoitunut oikeusvalvonta.
Tarjoan tilaisuuden tutustua yhden tapauksen todistusaineistoon ja sen tuomioihin, vilpittömän oman arvion tekemiseksi tapauksen ihmisoikeudellisuudesta:
Aineisto:
Ensimmäinen päätös raastuvanoikeudesta 1989 oli vuoden 1993 mukainen eli lain mukaisen omistusoikeuden toteava. Se vietiin vastapuolen toimesta hoviin.
Hovioikeus kumoaa päätöksen 1990 >
kannattaa lukea hovin perusteet, ne ovat todella ihmeelliset jos vertaa todistusaineistoon ja virallisiin asiakirjoihin (linkit alinna).
Oikeustieteen professori Klamin lausunto hovioikeuden 1990 päätöksen oikeudenmukaisuudesta >
Vaasan hovioikeuden edustajan lausuma Helsingin päätöksestä >
KKO:n päätös 1990 >
29.11.1990 KKO, valituslupaa ei anneta. Allekirjoitus: virkaa toimittava esittelijäneuvos Gert Johansson.
Lehikoinen kysyi Esittelijä viskaali Gert Johanssonilta, että ”mihin meidän prosessi kaatui”. Hän sanoi, että ”KKO ei käsittele näyttökysymyksiä sen estää laki”. Hän sanoi, ”kyllä kaikki KKO.n viisi jäsentä olivat samaa mieltä, että kyllä Etelätuonti Oy:lle kuuluvat varastotilat yhtiöjärjestyksen mukaan”. Hän pyysi minua kääntymään asianajajani puoleen. Hän sanoi: ”on ajettava asia uudelleen”. Hovioikeus oli tarkoituksella kirjannut päätöksensä muotoon ”näyttöä ei ole”, näin se pelasi KKO:n ulos AsOy:n hyväksi. Hovioikeuden presidentin kanssa käyty puhelu 1992 >
Vastapuolen ja hovioikeuden uhkailua 1992 >
Selvennyspyyntö hovioikeuden päätökseen 1992 >
Raastuvanoikeuden 2. päätös 1993 > Noudattaa ensimmäisen päätöksen linjaa perustuen asunto-osakeyhtiölakiin ja oikeudelle luovutettuun todistusaineistoon ja omistusoikeuden kirjaaviin virallisiin dokumentteihin¨. Vastapuoli vei asian hoviin. Vastine hovioikeudelle 1994 > Hovioikeus kumoaa RO:n päätöksen 1995 > sisältää oikeudessa tehdyn asiakirja manipulaation (tekstimuodon väärennöksen tuomioperusteissa s.2/12)
Hovioikeuden laamannin kanssa käyty puhelu 1995 > Hovioikeuden tuomarin tuomiovirhe ja jääviys 1995 > Korkeimman oikeuden päätös 1995 > 8.11.1995 Korkeimmasta oikeudesta ei myönnetty valituslupaa. Allekirjoittajana nuorempi oikeussihteeri Eva-Maria Anderzen, joka toimi myös esittelijänä. Helsingin korkeimman oikeuden oikeusneuvos eli jäsen oli tuolloin Ingvar Krook jonka tytär Åsa Krook muutti 2 kk päätöksen jälkeen Lauttasaarentie 4:ään asumaan. Tytär toimi myös juristina AsOy Lauttasaarentie 4ssä, sekä toimitti Lehikoisen lakimiehelle, Kavoniukselle, vastineet Vaasan hovioikeudesta. Fax-papereiden reunassa lukee ”Vaasan hovioikeus”. Ingvar Krook oli tuolloin jo siirtynyt Vaasan hovioikeuden presidentiksi. Nämä seikat (todisteet) eivät näyttäneet vaikuttavan tuomarin jääviyteen asiassa, tai osoittamaan, että taustalla saattoi olla muita vaikuttimia kuin lain kirjaimen mukainen tai edes vilpittömään ”tuomarin harkintaan” perustuva oikeus. Asiakirjamanipulaatioon ei KKO puuttunut mitenkään.
20.11.1995 leimattiin hovioikeudessa kantelu Ukko Kiviharjun esteellisyydestä ja asunto-osakeyhtiölain vastaisesta päätöksestä. Kiviharju / Kyläkallion henkilökohtaisen riidan vuoksi. Kyläkallio toimi Lehikoisen asianajajana. Kantelu jätettiin tutkimatta. Korkeimman oikeuden tuomarin jääviys 1995 > Prosessivirheet 1995 ja 2009 > Valitus Euroopan Ihmisoikeustoimikunnalle 1997 > EIT valitus tuhottiin paperimyllyssä 1997 > Korkein oikeus, tuomionpurku hakemus 1998 > Risto Ryti todistaa yhtiöjärjestyksen oikeusvoiman 2000 > Vastapuolen asianajaja tunnustaa teoillaan huolensa Yhtiöjärjestyksen omistusoikeuden voimasta ja yrittää sen muuttamista mm. kiristämällä. Rytin suhteen ovat, hänen omienkin sanojensa mukaan olleet erinomaiset hovioikeuden ja korkeimman oikeuden puolella. Poliitikot astuvat kuvaan. 26.4, 10.5, 17.5. ja 22.5.2000 Oikeusministeriölle tehty kantelu. OIKEUSMINISTERIÖ Osakeyhtiö Etelätuonti.
VIITE: kirjeenne 26.4, 10.5, 17.5 ja 22.5.2000 ASIA: vahingonkorvaus ym. 25.5.2000 1424/75/2000 0M.
Oikeusministeriön painostamalla allekirjoitettu päätös on hyvin erikoinen. Oikeusministeriö kertoo puuttuvansa vain ilmeisen virheellisiin viranomaisen toimiin. Mikä mahtaa sitten olla "ilmeisen virheellistä", jos kyseessä oleva tuomio ei sitä ole? Oikeusministeriön lain vastainen päätös (tämä sivu on jouduttu poistamaan verkosta päätöksen allekirjoittaneen henkilön pyynnöstä. Minuakin hävettäisi olla mukana laittomassa päätöksessä).
Hannu Lehikoisen muistio:
Hallinto päällikkö XX (hallitussihteeri XX) oikeusministeriöstä sanoi minulle, että kyllä kaikki nämä neljä professoria ovat oikeassa !!! Teidän pitää nostaa syyte Suomen valtiota kohtaan hän tulee vastaamaan. Hän sanoi, että esimies pakotti hänet kirjoittamaan tämän päätöksen alle viran puolesta. Josta hän sanoutui irti hän on tällä hetkellä käräjäoikeuden tuomareita. Oikeusasiamiehen päätös 2007 > vertaa edellinen. Päätös on yhtä epämääräinen ja viittaa sisällöltään myös taustalla tehtyyn sopimiseen. Tästä ei ole tosin mitään näyttöä paitsi päätös itse. EIT päätös seikkailee tällä hetkellä jossain mutta se sisältö kuvaillaan tässä: EIT päätöksestä 2002 > . Valituslupahakemus KKO:lle 2006 > KKO:n päätökseen liittyvää ylimielisyyttä 2009 > osoittaa oikeuslaitoksen sisäisen, puolueellisen painostuksen vaikutuksen asiakasta kohtaan Asunto-osakeyhtiön kiristyskirje 2013 > Asunto-osakeyhtiö tietää yhtiöjärjestyksen voiman ja pyrkii jatkuvin eri painostuskeinoin saamaan yhtiöjärjestyksen muutettua sille edulliseksi, eli omistusoikeuden siirrettyä itselleen kiistanalaisissa tiloissa. Jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä 2013 > Tunnustus ja anteeksipyyntö kahdelta AsOyn osakkaalta > kyseessä on kaksi entistä AsOyn hallituksen jäsentä, toinen oli hallituksen puheenjohtaja.
Todistusaineistoa johon raastuvanoikeuden asiallinen päätös perustuu. Kaksi kertaa sama asia on tuomittu RO:ssa tai KäO:ssa Lehikoisen eduksi, kaikki on käännetty hovissa päinvastaisiksi lakiin perustumattomin ja aineistoon perustumattomin perustein:
Osakekirjat ja yhtiöjärjestys >
Osakasluettelo >
Asunto-osakeyhtiölaki >
Pohjapiirustukset. Oikeudelle esitetyt kolme versiota joista vain kaksi on hyväksytty Rakennusvirastossa > vastapuoli on mm. tuonut oikeuteen harhauttavia todisteita. Vääristä tai harhauttavista todisteista saisi normaali tapauksessa tuomion. Mitä oikeuslaitos sanoo tuomarista joka poikkeaa käsittelyssä olevasta tapauksesta, ihmetellen mille liikkeelle mikin varastohuone mahtaisi kuulua? Siitähän ei ollut kysymys lainkaan, vaan kysymys oli siitä, että kuuluuko kellaritiloissa olevat varastotilat liikehuoneistoille (kuten molemmissa viralllisissa piirroksissa lukee). Todistajana toiminut entinen rakennusviraston työntekijä Seppo Kontiola kertoi selkokielisesti, miten rakennuspiirrokseen merkitään asunto osakeyhtiön tilat ja osakkeenomistajien tilat. Näin juuri tilat on merkitty kuviin, aivan oikein. Onko tuomari sivuuttanut asiantuntijalausunnon, koska hänelle jää edelleenkin epäselväksi, että tekstein ilmoitetut tilat kuuluvat liikehuoneostoille? Olisiko ollut aiheellista valita käsittelyyn tuomari joka ymmärtää asunto-osakeyhtiölaista ja asioista jotakin?
Entä mitä laki sanoo hovioikeuden päätösperusteluissa tehdystä yhtiöjärjestyksen tekstimuodon muutoksesta? Kun yhtiöjärjestyksen lainvoimaa ei pystytty ohittamaan, piti mennä äärimmäisiin, laittomiin keinoihin. Tekstimuutoksella liitettiin varastotilat liikehuoneistoihin.
