Lautamiesten poliittiset nimitykset

Aiheesta kirjoitti HS 2.11.2015 otsakkeella ”Tuomareiden riippumattomuus huolestuttaa oikeusasiamiestä”.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on huolestunut lautamiesten poliittisista nimityksistä ja ehdottaa nimitysvaltaa oikeuslaitosta itseään nimeämään lautamiehet EU:n GRECO järjestön suosituksen mukaisesti.

Mistä nyt oikein tuulee?; ajattelin artikkelin luettuani. Oikeusministeriö, kuten nimikin jo kertoo, toimii itse poliittisesti nimitetyn johdon alaisuudessa ja historiasta löytyy henkilötodistaja tapaukselle jossa oikeusasiamies ei ole tutkinut asiaa (päätös: ”ei aiheuta toimenpiteitä”, koska selkeästi ja todistellusti puolueelliseen tuomioon liittynyttä aineistoa ei oltu ilmeisimmin edes luettu, siihen päätelmään viittasivat "vakiovastausfraasit") ja oikeusministeriön päätökseen on vaikutettu, todennäköisimmin juuri poliittisen painostuksen kautta. Poliittiseen painostukseen on löydettävissä selkeä vaikutustie. Virkamiehen todistajalausunto virkamiehen painostuksesta on olemassa.

Tänään 6.11.2015, HS:n mielipidepalstalla oli vastakirjoitus jossa varanotaari Taito Taskinen toi esille vastakkaisen mielipiteen. teemalla ”oikeus ei ole itseisarvo, vaan se on instrumentti yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseksi”. Hiukseni nousivat pystyyn tuon lauseen lukiessani.

Taito Taskinen pudottaa kylmästi yksilön perustuslailliset oikeudet poliittisen päätöksenteon alle. Toisin sanoen: laista ei tarvitse välittää, kunhan päätös on vain poliittisesti tarkoituksenmukainen. Näinhän tämä järjestelmä näyttää nyt liian usein toimivan. Tosin poliittisen vaikuttamisen lisäksi on oikeuden päätöksiin vaikuttamassa myös sosiaalinen korruptio ja rakenteinen korruptio koko skaalallaan, politiikan lisäksi.

MIKÄ sitten voisi olla avuksi tässä pyrkyrien inhimillisessä yhteiskunnassa?

Ei ole muuta tietä, kun katsoa, että valitustie säilyy loppuun asti avoimena, eli oikeuden päätös pääsee, kaikissa tapauksissa ja jossain vaiheessa,  oikeasti puolueettomaan tutkintaan. Puolueeton tutkinta voi toteutua vain, kun sosiaaliset ja rakenteelliset sidokset pystytään katkaisemaan, esimerkiksi siirtämällä tapaus riittävän etäälle, toisen kunnan/kaupungin oikeuslaitokseen. Poliittista vaikuttamista tämäkään ei nykyisellään pysty katkaisemaan. Tällaisen menettelyn ansiosta olisi suurin mahdollisuus saada oikeuden mukainen päätöksen oikaisu ainoastaan poliittisesti mahdollisimman riippumattomalla lautamiehistöllä.  Näin ollen Petri Jääskeläisen ehdotus olisi se parempi vaihtoehto jos se siis saataisiin toimimaan käytännössä oikealla, puoluettomalla tavallaan.

Oikeusministeriön (sekä Petri Jääskeläisen) tulee myös sisäisesti valvoa, ettei sosiaalinen, eikä rakenteinen korruptio pääse vaikuttamaan oikeusministeriön päätöksiin. Se on Suomessa viimeinen elin, joka voisi puuttua, niin todella halutessaan, virheellisesti tehtyihin tuomioihin (luen pois eduskunnan kautta tehdyn valituksen joka voisi olla edelleenkin se viimeinen oikaisuaste). Pelotusvoimaa tuomariston suuntaan olisi syytä, lisätä torumisen sijasta vakavammilla seuraamuksilla.
Toistuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi olisi myös syytä edetä lainsäädäntöteitse, rajoittamalla tuomareiden ”harkintavaltaa” jonka nimissä ”päätöshirviöt” nykyisin toteutetaan.

Ny onnistunut vilppi peitellään oikeuslaitoksen itsensä toimesta ja palkitaan rakenteisen korruption menetelmin, eli väärän tuomion tehnyt tuomari saa mahdollisesti nimityksen korkeampaan virkaan rangaistuksen sijaan.

Sokrateen ihannevaltio ei, ikävä kyllä, ilmeisimmin koskaan tule toimimaan. Tämä on tullut hyvin esiin kommunistisissa valtioissa. Kansojen johtoon ei pyri, tai nosteta, henkilöitä joilla on korkea moraali ja hyveelliset tavoitteet kaikkien eduksi, päinvastoin. Yleisimmin johtaville paikoille pääsevät rahakkaat tai taloudellisia voimia taakseen saavat pyrkyrit jotka toteuttavat rahavallan tavoitteita ja saavat itselleen taloudellista etuutta, näennäistä valtaa ja julkista huomiota. Oikeuslaitos ei ole tästä poikkeava instituutio. Sielläkin toimivat ovat vain ”ihmisiä” kaikkine hyveineen ja niiden puutteineen. Tämä ei tarkoita, että oikeuslaitos olisi läpimätä mutta se mahdollistaa ja mahdollistaa lakaisemaan maton alle moraalittomat, puolueelliset tuomiot. Suomen häpeäksi.

GRECO Group of States against corruption

https://www.coe.int/t/dghl/monitoring/greco/general/about_en.asp

Oikeustapaus johon artikkelissa viitataan löytyy aineistoineen osoitteesta:

http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto.html

"Tuomioistuin ei voi olla poliisin kylkiäinen"

 HS 11.1.2015 Mikael Krogerus hovioikeuden presidentti, eläkkeellä kirjoittaa:

”Tuomioistuin ei voi olla poliisin kylkiäinen” otsakkeella

(Tämä artikkeli täydentää oikeus.fi blogini artikkelia verkkolinkkiviitteillä).

On ilahduttavaa lukea jälleen entisen vaikutusvaltaisen tuomioistuimen edustajan kirjoitus oikeuden toteutumisen puolesta ja toivon kirjoittelun jatkuvan. Eläkkeellä on aikaa perehtyä oikeuslaitoksen epäkohtiin joita riittää Suomessa. Myöskään mielipiteenilmaisua ei voida enää estää painostamalla, kuten virassa ollessa on voitu tehdä.

Krogerus on tällä kerralla nostanut esille tuomioistuimen niputtamisen tilallisesti yhteen poliisin kanssa. Periaatteeltaan ja teorialtaan se on erinomainen asia. Siis erilaisten vaikutuspolkujen katkaisu. Tässä tapauksessa ”oikeustalon” kahvila esimerkiksi. Varoittavana esimerkkinä hovioikeuden kahvila joka on tietojeni mukaan, toiminut asianajajien ja hovioikeuden jäsenten verkottumis- ja vaikuttamis- ja tiedonjakopaikkana. Krogerus on ilmeisen tietoinen näistä vaikutusmahdollisuuksien kanavista.

Esimerkki käytännöstä löytyy: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/HovioikeudenUhkauksia.html

Lainauksia Krogeruksen tekstistä:

”Oikeusvaltion keskeinen tunnusmerkki on valtiovallan kolmijako: lainsäädäntövalta, hallitusvalta ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuinten pitää olla riippumattomia myös rikosasiain esitutkinnan suorittavasta poliisista.”

”Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys perustuslain vaatimukset täyttävästä oikeustalokulttuurista.”

Mitä muuta oikeusministeriöltä puuttuu?

Olisi syytä kantaa huolta myös poliittisen vallan yhdistämisistä tuomiovaltaan.

Oikeusministeriössä, jonka tehtävä olisi valvoa oikeudenkäytön laillisuutta ja tasapuolisuutta on ollut näkyvissä selkeää ja todistettavissa olevaa, jonkin poliittisen tai muun vaikutusvaltaisen tahon painostusta (kulloisestakin intressisuunnasta).

Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys kansalaisen perustuslaillisesta oikeusturvasta, koska se ei tuomiolaitostaan suostu valvomaan vaikka se olisi oikeusministeriön ydintehtävä.

Oikeusministeriöltä puuttuu myös mitä ilmeisimmin käsitys, että vaikka se on poliittisesti sitoutunut henkilökunnaltaan, sen tulisi olla päätöksissään demokraattinen, tasapuolinen, kaikkia kansalaisiaan kohtaan. Kansalaisen ja yksilön asialla virkakoneiston mielivaltaa vastaan.

Tämähän ei onnistu, koska oikeusministeriö on osa virkakoneistoa ja se osana virkakoneistoa puolustaa tietysti virkakoneistoa. Kuinka tämä iäisyysongelma ratkaistaisiin?

Mitä muuta huolestuttavaa oikeuslaitoksen nykytilasta löytyy?

Kuinka voidaan olettaa, että poliisi ja tuomiovalta saadaan pidettyä toisiinsa vaikuttamattomina pelkän toimitilan eriyttämisellä, kun vaikuttamisen estäminen ei ole onnistunut korkeimmissa oikeusasteissa (mm. hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa), erillisistä tiloista huolimatta?

Tuomiovallan pitää olla riippumaton myös tuomioistuinten ulkoisista ja sisäisistä henkilösuhteista, kollegiaalisesta myötätunnosta (peittelystä) virheitä tehneitä edustajiaan kohtaan ja poliittisesta, eri intressiryhmien tai taloudellisesti vaikutusvaltaisten tahojen ja henkilöiden oikeusviranomaisia kohtaan tehdystä painostuksesta.

Näiden ongelmien ratkaisuksi riittää yksi kuntoon hoidettu asia: miten saadaan kaikki tuomarit noudattamaan tuomarinvalaansa? SE ei näytä olevan oikeusvalvonta, koska SE ei kaikissa tapauksissa näytä toimivan.