Osakehuoneistoissa asunto-osakeyhtiön
yhtiöjärjestys on omistusoikeuden kirjaava asiakirja. Näin sanoo
asunto-osakeyhtiölaki. Lakiteksti löytyy verkosta osoitteesta: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091599
Etelätuonnin tapauksessa yhtiöjärjestys sanoo, että Etelätuonnin hallintaan
kuuluu sen omistamaan kahteen liikehuoneeseen asunto-osakeyhtiössä ”myymälä ja
varastohuone”. Tämä on hyvin yksiselitteinen ilmaus. Varastohuoneen koko ja
sijainti on piirretty ja merkitty vastaavalla tekstillä talon alkuperäiseen, viralliseen, leimattuun pohjapiirustukseen.
On siis määritelty hallintaoikeus ja kerrottu
missä hallittavissa oleva tila sijaitsee ja piirroksen mittasuhteella on laskettavissa varaston koko. Yksinkertaista.
Tätä selkeää omistus/hallintaoikeutta ei hovioikeus ole kahdessa tuomiossaan
kyennyt näkemään, raastuvanoikeuden päätösten vastaisesti, vaan on muuttanut
tuomiot ja tuominnut tilat asunto-osakeyhtiölle kuuluviksi. Toisessa
päätöksessään se on jopa manipuloinut yhtiöjärjestyksen tekstin uuteen muotoon,
saadakseen varastotilan liiketilan yhteyteen ja pois kellarista jonne ne on
pohjakuvassa piirretty ja merkitty. (perustuslaki 15 §. Omaisuuden suoja.
“Jokaisen omaisuus on turvattu”. ) Hovioikeus
ei noudata asunto-osakeyhtiölakia, eikä perustuslakia. Tämä osoittaa
siltä suurta osaamattomuutta tai tietoista laittomuutta.
Vain omistusasiakirja on Suomen lain mukaan pätevä, laiton tuomio
ei sitä voi olla. Tuomio on laiton, koska se ei noudata lakia, eikä omistusasiakirjoja.
Tämä on helposti todettavissa aivan sisälukutaidolla ja maalaisjärjellä.
Tuomio koskee tuomarin luomaa, mielivaltaista tilannetta joka ei ole
noudattanut omistusasiakirjan alkuperäistä tekstiä. Oikeus ei voi mitätöidä omistusasiakirjan
tekstiä, koska Asunto-osakeyhtiöllä ei ole minkäänlaista saantoa tiloihin
osoittaa, eli tilojen hallintaoikeus ei ole siirtynyt AsOy:lle koskaan
reaalimaailmassa. Myöskään minkäänlaista syytä tai vaadetta ei ole AsOy:n taholta
esitetty, että varastotilat olisi ”riistettävä” liikkeiden hallinnasta oikeuden
toimesta.
AsOy vetoaa jatkossa vain oikeuden päätöksiin, ei omistusasiakirjoihin.
Yhtiöjärjestyksen sanamuotoa se haluaa muuttaa useaan otteeseen, jopa
kiristämällä eri tavoin. Tämä todistaa, että yhtiöjärjestyksen sanamuoto
osoittaa muuta kuin oikeudenpäätös. Miten sellainen voi olla mahdollista?
Siten, että oikeuden päätös on väärä ja asiakirja oikea.
Hovioikeuden laittomia tuomioita on seurannut
37 vuotta joukko oikeudenkäyntejä mm. korkeimmassa oikeudessa, joissa
jokaisessa viitataan kahteen alkuperäiseen, hovioikeuden, asunto-osakeyhtiölain
vastaiseen tuomioon sanoin: ”asia on ratkaistu”. Oikeusvalvonta hokee samaa
jättämällä tapauksen tutkimatta, oikeusministeriössä annettaan painostettuna
myötäilevä päätös.
Nyt asia vietiin eduskuntaan ratkaistavaksi ja
toivottiin kymmenen kansanedustajan allekirjoituksen löytyvän vetoomukseen
saattaa tämä asia lain mukaiseen järjestykseen. Näinhän ei näytä tapahtuvan.
Kansanedustajista ei löydy edes noita kymmentä lakia kunnioittavaa henkilöä.
Tarvittaisiin perustuslakituomioistuin, oikeusvalvonnan yläpuolelle, sellaista
Suomessa ei nyt ole.
MIKSI POLIITIKOT (kansanedustajat) eivät halua
allekirjoittaa vetoomusta selkeästi perustuslain vastaisten päätösten
kumoamiseksi?
a) he eivät uskalla, koska kyseessä on ollut
poliittinen painostus (Stig Hästö,
veljensä Bror Hästön, AsOy:n hallituksen jäsen, tunnustuksen mukaan), sekä
prosessin alkuunpanijana AsOy:n asianajajan ”tuttu tuomari” (Karlo L.
Ståhlberg) joka ei ole osannut lukea omistusasiakirjoja (eikä ole nähnyt
pohjapiirroksesta missä varastohuoneet sijaitsevat). Asiaan on sekaantunut myös
joukko muita tuomareita. Mm. yksi heistä on väärentänyt tuomiolauselmaan
yhtiöjärjestyksen tekstin, sekä kollektiivisena toimijana ja laittomuuden
suojelijana, on korkein oikeus.
b) tämä päätös käytetään osana poliittisia
lehmäkauppoja (jos ette nosta meteliä tästä, niin me emme nosta meteliä jostain
muusta).
c) oikeuslaitoksen väärinkäytökset eivät nyt jaksa
meitä kiinnostaa. ”Me säädämme lakeja” (yhden kansanedustajan vastaus), ei
meidän tarvitse välittää siitä, noudattavatko tuomarit niitä eli eivät.
Kansalaisten oikeusturva on aivan toissijainen asia.
”Perustuslakituomioistuin
ei ole tarkoitettu kansalaisten tuomionoikaisuelimeksi” sanoo
perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja muuten hän on oikeassa MUTTA
perustuslakivaliokunta vie tapaukset valtakunnanoikeuteen. ”Valtakunnanoikeus
käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä
valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai
jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä, valtioneuvoston
oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies”. Tässä tapauksessa on kanne
nostettu oikeusasiamiestä vastaan joka
on laiminlyönyt tehtävänsä. Tie kulkee siis perustuslakivaliokunnan kautta.
LAKI SANOO:
114 § Ministerisyytteen
nostaminen ja käsittely
Syyte valtioneuvoston
jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa käsitellään valtakunnanoikeudessa
sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.
Syytteen nostamisesta
päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnan kannanoton
valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta. Eduskunnan tulee ennen
päätöstä syytteen nostamisesta varata valtioneuvoston jäsenelle tilaisuus
selityksen antamiseen. Asiaa käsitellessään valiokunnan tulee olla
täysilukuinen.
Syytettä
valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä.
115 § Ministerivastuuasian
vireillepano
Valtioneuvoston
jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan
perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:
1) oikeuskanslerin
tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;
2) vähintään
kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä
3) eduskunnan muun
valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.
Perustuslakivaliokunta
voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen
virkatoimen lainmukaisuutta.
116 § Ministerisyytteen
nostamisen edellytykset
Syyte valtioneuvoston
jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai
törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään
kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi
lainvastaisesti.
Tässä tapauksessa on kyseessä oikeusasiamiehen tahallisesta tai törkeästä
huolimattomuudesta. Kun kyseessä on oikeuden jäsenen (hovioikeuden tuomari)
tekemästä rikoksesta joka on jätetty tutkimatta, ei tapausta voida pitää enää
lievänä missään tapauksessa.
Lukekaa päätökset ja oikeustieteen professorien lausunnot asiasta.