SK 33/2018 kirjoittaa artikkelissaan "Vitsillä kiven sisään", sananvapauden kutistumisesta Euroopassa. Amnesty Internationalin Eda Seyhan sanoo, että lait (Espanja, Ranska, Belgia, Hollanti, Britania, Puola) ovat johtaneet siihen, että: Ollaan menossa kohti yhteiskuntaa jossa ihmisiä suojellaan rajoittamalla heidän vapauksiaan, ei turvaamalla niitä".
Artikkelei kertoo edelleen Barcelonan yliopiston BU:n nykyhistorian tohtorin Jordi Casassas Ymbertin sanoneen: "Euroopan unionista on tullut vastavuoroisesti toisiaan suojelevien valtioiden kerho, jossa valtion etua suojellaan kansalaisten oikeuksien kustannuksella."
Rakenteellinen korruptio ei pysähdy valtioiden rajoille, vaan kattaa koko EU:n.
Tähän oli havaittavissa viitteitä jo taannoisen Etelätuonti/Lehikoisen oikeustapauksen yhteydessä jonka aineisto pistettiin EU:ssa aluksi silppuriin ja toisella kierroksella päätös oli Suomen lain vastainen, eikä edellyttänyt Suomessa toimenpiteitä. Valtion kannalta tapaus on erittäin "epämiellyttävä", koska laittomaan omaisuudenriistoon ja sen lainvastaisten tuomioiden peitttelyyn on sekaantunut koko oikeuslaitos, oikeusvalvontaa myöten. Nykyisin esim. EIT (Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuin) valitukset torpataan jo Suomessa, koska niitä meni EIT-käsittelyyn "liian paljon" suhteessa muihin maihin. Tilastot saatiin kauniimmiksi ja maamme oikeuskäytäntöjen eriskummallisuuksia ei tarvitse enää niin paljon selitellä ja paikkailla EU:n suuntaan.
http://etelatuonti.fi/OIKEUS/EIT_aineisto_tuhottu_1997.html
Koko oikeustapauksen (Suomen valtiolle häpeällinen) aineisto oleellisin osin:
http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto.html
