Suomea nakertaa rakenteellinen korruptio

Kesäkiireet aiheuttivat tämän artikkelin hautautumisen pöytälaatikkoon mutta tässä se nyt sitten on muistuttamassa erittäin merkittävästä asiasta joka vaatii pysyvää julkisuutta.
 

HS artikkeli Kotimaa 31.7.2016
Viro suhtautuu korruptioon Suomea paljon vakavammin – Aarnion tapaus olisi nähty Virossa uhkana kansalliselle turvallisuudelle

”Korruptio voi johtaa todella vahingollisiin päätöksiin, sanoo apulaispäällikkö Eerik Heldna.”

SK 22.07.2016

Artikkeli ”Virhe”

Suomen kuvalehti kirjoittaa tuomiovirheistä, Hesari korruptiosta Viron kautta vauhtia ottaen.

Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät käytännössä seuraukset ovat todella vakavia, kansalaisten oikeusturvaa ja oikeusvaltioperiaatteita horjuttavia.

Suomessa ytimessä on ns. rakenteinen korruptio josta HS:n haastattelemat asiantuntijat toteavat seuraavissa on lainauksissa Helsingin Sanomien artikkelista:

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, Poliisihallitus: ” Rakenteellista korruptiota ei tunnisteta”. Eikä sitä edes haluta tunnistaa, vaikka se olisi nenän edessä.

Päällikkö Robin Lardot, keskusrikospoliisi: ” Osaan tapauksista on vaikeaa päästä kiinni. ”Perinteinen lahjoma on kohtalaisen helppoa tutkia ja selvittää varsinkin, jos raha liikkuu. Vaikeaa on paljastaa sen tyyppistä korruptiota, jossa joku tekee palveluksen toiselle ja jossain vaiheessa osat vaihtuvat”.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, Valtakunnansyyttäjänvirasto:” Raija Toiviaisen mielestä korruptiolainsäädäntö on Suomessa pääosin kunnossa ja vastaa kansainvälisiä velvoitteita.
Tilanne paranee entisestään, jos vaikutusvallan väärinkäyttö lisätään rikoslakiin suunnitelmien mukaisesti.
Toiviaisen mukaan korruptio ei ole Suomessa niin laaja ongelma, että siitä olisi uhkaa kansalliselle turvallisuudelle. Siihen ei kuitenkaan voi tuudittautua, etteikö korruptiota olisi lainkaan."
Jos ilmiö ei ole uhka kansalliselle turvallisuudelle se on joka tapauksessa uhka yksilön oikeusturvalle Eikö kansa muodostu yksilöistä? Vai tarkoittaako Toiviainen, että Suomi maana ei ole vielä vaarassa nykyisen piilokorruption määrällä? Tällainen mittari on jo pelottava laajuudessaan merkittävän oikeuslaitoksen edustajan lausumana.
”Kun ilmiö on harvinainen, siinä piilee erittäin suuri vaara, että me emme tunnista sitä. Viranomaisten tietoisuutta korruptiosta pitää lisätä.”

Neuvotteleva virkamies Catharina Groop, oikeusministeriö: ” Suomessa on pitkään ajateltu, ettei korruptio ole täällä ongelma ja siksi siihen ei ole kiinnitetty juuri edes huomiota, kertoo Catharina Groop.
Groopin mukaan yksi syy ovat kansainväliset korruptiomittarit, joissa Suomi on menestynyt perinteisesti hyvin.
Mittarit eivät kuitenkaan anna täydellistä kuvaa maan tilanteesta ja mittaavat pääasiassa julkisella sektorilla tapahtuvaa lahjontaa, mikä ei ole Suomessa tyypillinen korruption muoto."
Jos piilokorruptiomuotoa ei saada esiin mittareissa, on syytä todella huolestua. Mittarina voisi myös käyttää esim. toteutuneita tuomioita. Miten tuomio tuomioistuimesta toiseen muuttuu jopa päinvastaiseksi alkuperäisestä. Miten lainvoimainen dokumentti muutetaan pätemättömäksi ja sivuutetaan vain tuomarin laajalla harkintavallalla.

Professori Ari Salminen, Vaasan yliopisto:  ”On korruption muotoja, joista ei tehdä poliisille mitään ilmoituksia. Ne ovat siinä mielessä piilokorruptiota, että ne toimivat laillisissa rakenteissa ja ovat muodostuneet maantavoiksi. Jos tarkemmin katsotaan, niissä on kuitenkin vähintään epäeettisiä piirteitä.”
Salminen huomauttaa myös, ettei mikään osa poliittisesta tai taloudellisesta toiminnasta saisi jäädä valvonnan ulkopuolelle. Silloin on vaarana, että altistutaan käytännöille, jotka ovat epäeettisiä, moitittavia tai pahimmassa tapauksessa jopa laittomia.
Sama riski piilee, jos viranomaistoiminta on valvomatonta. Ja jos viranomaistoimintaa valvoo itse viranomaiset.

Käytännöt ovat jo nyt luvattoman usein laittomia mutta niihin ei päästä kiinni koska systeemi suojelee itseään ja kaltaisiaan. Veli vartioi veljeä. Kukaan joka on ”liemessä” mukana ei uskalla muuttaa käytäntöä, koska sahaisi oksaa altaan. Kun kukaan ei puutu asiaan, eikä kukaan poliittista tai juridista valtaa omaava uskalla edes puuttua asiaan, asiantila saa vapaasti jatkua ”maan tapana”. Aamen.
Eläköityneet tuomarit (jo systeemiltä turvassa) saattavat kirjoittaa oikeuslaitoksen ongelmista, kuten muutamia kirjoituksia on  ollut lehdissä mutta esim. oikeuslaitos puolustautuu vaikenemalla. Lakaistaan ongelma maton alle niin kyllä kansa unohtaa.
Olen joskus kirjoittanut kuvainnollisesti, että Italiassa rehellisen tuomarin ampuu mafia mutta Suomessa homman hoitaa toinen tuomari.

Olen avannut oikeusministeriön otakantaa.fi sivuille projektin rakenteisesta korruptiosta Suomessa.
Projektssa olen kerännyt tietoa lehtiartikkeleista ja verkkojulkaisuista. Tule mukaan osallistumaan keskusteluun aiheesta >
https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/121/osallistuminen/253/keskustelu/

Janne Kivivuoren tutkimus oikeuslaitoksen luotettavuudesta

Kriminologian professori Janne Kivivuori kertoi HS:n haastattelussa 12.9.2016 tutkimuksesta, jota hän on ollut johtamassa. Loppupäätelmänä oli, että köyhyys tai kuten artikkeli ilmaisi "niukka elämä" lisää epäluottamusta oikeuslaitokseen.

Tutkimuksen mukaan oikeutta saavat parhaiten varakkaat, koulutetut kantaväestön edustajat.
En ihmettele tulosta lainkaan. Tämä oli mielipidemittaus ja sehän on kiistatta totta.
Mielipide muodostuu kokemuksista ja jaetuista kokemuksista, sekä luetusta ja muulla tavoin saadusta tiedosta mm. uutiset. Ennakkoluulojakaan ei voi laskea pois vaikuttimista.

Tulee mieleen joukko joka potkii maassa makaavaa vain koska se ei pysty enää itse puolustautumaan.

Oikeuslaitoksen tulisi tehdä tutkimuksen johdosta omat johtopäätöksensä, mistä tulos mahtaa johtua. Onko se itse omilla teoillaan ja tuomioillaan ollut edesauttamassa mielipiteen muodostumista?
Olisiko aika oikaista voimakas laskukiito luotettavuusmittauksissa rehellisillä, lakiin perustuvilla, puolueettomilla päätöksillä ja jättää lain ohittava "laaja harkintavalta", kaverituomiot ja alaisten nipistely poliitikoille?

Odotan seuraavaa mielipidetutkimusta oikeuslaitoksen luotettavuudesta mielenkiinnolla.
Tai uutisia.

HS Käräjäoikeuksien määrä saattaa taas vähentyä

Kommentti artikkeliin: HS 22.3.2015 

Kun kyse on valtiovallan taholta tulevista leikkausvaateista, asian voisi jotenkin ymmärtää, mutta... kaikissa tapauksissa kansalaisen oikeusturvaa näytetään Suomessa heikennettävän edelleen.

Aiemmin oikeuslaitos on ollut systemaattisesti keskittämässä valtaa itselleen. Edellinen vaade oli poliittisesti riippumattoman, itsenäisen hallinnon saaminen oikeuslaitokselle (2014). Tämä viittasi tuomariston rimpuiluun irti viimeisestäkin ulkopuolisesta "kontrollista" ja kansalaisten oikeusturvan murentamiseen. Yritys vaikutti enemmän silmänlumeelta, kuin todelliselta pyrkimykseltä oikeudenmukaisiin tuomioihin.

Itsenäisen hallinnon selvittämiseksi perustettiin tuolloin työryhmä jonka aikaansaama raportti oli kansalaisten oikeusturvan kannalta surullista luettavaa. Oikeusturvan kohottamiseksi kehitettiin lähinnä tuomareiden ja syyttäjien koulutusta mutta unohdettiin kokonaan oikeuslaitosta vaivaava rakenteinen korruptio ja sen aiheuttamat tuomiovääristymät.
Tuomioiden oikaisutiet on onnistuttu  "poliittisella" oikeusturvalla tukkimaan, se on totta ja mitä aiheuttaisi käräjäoikeuksien määrän karsiminen? Säästöjä mutta se ei myöskään lisää oikeusturvaa, koska käräjäoikeuksien päätökset pystytään aina kumoamaan korkeammissa oikeusasteissa joissa verkottuminen on tehokkainta.

Uskooko valtiovalta tai oikeuslaitos siihen, että rakenteisen korruption rakenteet murtuisivat käräjäoikeuksia vähentämällä? Tuskinpa. Yleensä verkostoituneet henkilöt ovat ne viimeiset jotka verkostoissa jäävät asioita hoitamaan, heillä on verkosto aina turvana. Verkostojen laajuus leviää myös yli oikeuslaitoksen ja edelleen poliittiseen valtaan, tehtiinpä oikeuslaitoksessa millaisia uudistuksia tahansa. Edellä mainitusta syystä, olisi taattava oikaisutiet mahdollisesti verkostollisin vaikuttein tehdyille päätöksille. Miten sellaista voidaan enää taata oikeuslaitoksessa jossa itse verkosto korjaisi verkoston omat virheet? Ei mitenkään. Eihän se ole toiminut tähänkään mennessä (kaikissa tapauksissa) laajemmallakaan kokoonpanolla ja oikeusvalvonnalla.

Oikeusvalvonta on avainsana. Se tulisi järjestää puolueettomaksi ja riippumattomaksi (myös poliittisesti riippumattomaksi) oikaisuelimeksi. Ei niinkään pysyvästi nimettyjen henkilöiden suojatyöpaikaksi vaan todelliseksi ja mieluiten nopeastikin muuntuvaksi oikeusturvaksi, rakenteeltaan sellaiseksi, että se kykenisi erilaisin vaikuttein tehtyjä verkostopäätöksiä purkamaan. EU valitustienä on myös hampaaton nykyisellään.
Tässä on oikeuslaitokselle se todellinen haaste jota nyt erilaisin verukkein pyritään unohtamaan ja keskitytään epäolennaisuuksiin.
Näyttää ilmeiseltä, että oikeus halutaan edelleenkin säilyttää harvojen etuoikeutena Suomessa.

Lautamiesten poliittiset nimitykset

Aiheesta kirjoitti HS 2.11.2015 otsakkeella ”Tuomareiden riippumattomuus huolestuttaa oikeusasiamiestä”.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on huolestunut lautamiesten poliittisista nimityksistä ja ehdottaa nimitysvaltaa oikeuslaitosta itseään nimeämään lautamiehet EU:n GRECO järjestön suosituksen mukaisesti.

Mistä nyt oikein tuulee?; ajattelin artikkelin luettuani. Oikeusministeriö, kuten nimikin jo kertoo, toimii itse poliittisesti nimitetyn johdon alaisuudessa ja historiasta löytyy henkilötodistaja tapaukselle jossa oikeusasiamies ei ole tutkinut asiaa (päätös: ”ei aiheuta toimenpiteitä”, koska selkeästi ja todistellusti puolueelliseen tuomioon liittynyttä aineistoa ei oltu ilmeisimmin edes luettu, siihen päätelmään viittasivat "vakiovastausfraasit") ja oikeusministeriön päätökseen on vaikutettu, todennäköisimmin juuri poliittisen painostuksen kautta. Poliittiseen painostukseen on löydettävissä selkeä vaikutustie. Virkamiehen todistajalausunto virkamiehen painostuksesta on olemassa.

Tänään 6.11.2015, HS:n mielipidepalstalla oli vastakirjoitus jossa varanotaari Taito Taskinen toi esille vastakkaisen mielipiteen. teemalla ”oikeus ei ole itseisarvo, vaan se on instrumentti yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseksi”. Hiukseni nousivat pystyyn tuon lauseen lukiessani.

Taito Taskinen pudottaa kylmästi yksilön perustuslailliset oikeudet poliittisen päätöksenteon alle. Toisin sanoen: laista ei tarvitse välittää, kunhan päätös on vain poliittisesti tarkoituksenmukainen. Näinhän tämä järjestelmä näyttää nyt liian usein toimivan. Tosin poliittisen vaikuttamisen lisäksi on oikeuden päätöksiin vaikuttamassa myös sosiaalinen korruptio ja rakenteinen korruptio koko skaalallaan, politiikan lisäksi.

MIKÄ sitten voisi olla avuksi tässä pyrkyrien inhimillisessä yhteiskunnassa?

Ei ole muuta tietä, kun katsoa, että valitustie säilyy loppuun asti avoimena, eli oikeuden päätös pääsee, kaikissa tapauksissa ja jossain vaiheessa,  oikeasti puolueettomaan tutkintaan. Puolueeton tutkinta voi toteutua vain, kun sosiaaliset ja rakenteelliset sidokset pystytään katkaisemaan, esimerkiksi siirtämällä tapaus riittävän etäälle, toisen kunnan/kaupungin oikeuslaitokseen. Poliittista vaikuttamista tämäkään ei nykyisellään pysty katkaisemaan. Tällaisen menettelyn ansiosta olisi suurin mahdollisuus saada oikeuden mukainen päätöksen oikaisu ainoastaan poliittisesti mahdollisimman riippumattomalla lautamiehistöllä.  Näin ollen Petri Jääskeläisen ehdotus olisi se parempi vaihtoehto jos se siis saataisiin toimimaan käytännössä oikealla, puoluettomalla tavallaan.

Oikeusministeriön (sekä Petri Jääskeläisen) tulee myös sisäisesti valvoa, ettei sosiaalinen, eikä rakenteinen korruptio pääse vaikuttamaan oikeusministeriön päätöksiin. Se on Suomessa viimeinen elin, joka voisi puuttua, niin todella halutessaan, virheellisesti tehtyihin tuomioihin (luen pois eduskunnan kautta tehdyn valituksen joka voisi olla edelleenkin se viimeinen oikaisuaste). Pelotusvoimaa tuomariston suuntaan olisi syytä, lisätä torumisen sijasta vakavammilla seuraamuksilla.
Toistuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi olisi myös syytä edetä lainsäädäntöteitse, rajoittamalla tuomareiden ”harkintavaltaa” jonka nimissä ”päätöshirviöt” nykyisin toteutetaan.

Ny onnistunut vilppi peitellään oikeuslaitoksen itsensä toimesta ja palkitaan rakenteisen korruption menetelmin, eli väärän tuomion tehnyt tuomari saa mahdollisesti nimityksen korkeampaan virkaan rangaistuksen sijaan.

Sokrateen ihannevaltio ei, ikävä kyllä, ilmeisimmin koskaan tule toimimaan. Tämä on tullut hyvin esiin kommunistisissa valtioissa. Kansojen johtoon ei pyri, tai nosteta, henkilöitä joilla on korkea moraali ja hyveelliset tavoitteet kaikkien eduksi, päinvastoin. Yleisimmin johtaville paikoille pääsevät rahakkaat tai taloudellisia voimia taakseen saavat pyrkyrit jotka toteuttavat rahavallan tavoitteita ja saavat itselleen taloudellista etuutta, näennäistä valtaa ja julkista huomiota. Oikeuslaitos ei ole tästä poikkeava instituutio. Sielläkin toimivat ovat vain ”ihmisiä” kaikkine hyveineen ja niiden puutteineen. Tämä ei tarkoita, että oikeuslaitos olisi läpimätä mutta se mahdollistaa ja mahdollistaa lakaisemaan maton alle moraalittomat, puolueelliset tuomiot. Suomen häpeäksi.

GRECO Group of States against corruption

https://www.coe.int/t/dghl/monitoring/greco/general/about_en.asp

Oikeustapaus johon artikkelissa viitataan löytyy aineistoineen osoitteesta:

http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto.html

"Tuomioistuin ei voi olla poliisin kylkiäinen"

 HS 11.1.2015 Mikael Krogerus hovioikeuden presidentti, eläkkeellä kirjoittaa:

”Tuomioistuin ei voi olla poliisin kylkiäinen” otsakkeella

(Tämä artikkeli täydentää oikeus.fi blogini artikkelia verkkolinkkiviitteillä).

On ilahduttavaa lukea jälleen entisen vaikutusvaltaisen tuomioistuimen edustajan kirjoitus oikeuden toteutumisen puolesta ja toivon kirjoittelun jatkuvan. Eläkkeellä on aikaa perehtyä oikeuslaitoksen epäkohtiin joita riittää Suomessa. Myöskään mielipiteenilmaisua ei voida enää estää painostamalla, kuten virassa ollessa on voitu tehdä.

Krogerus on tällä kerralla nostanut esille tuomioistuimen niputtamisen tilallisesti yhteen poliisin kanssa. Periaatteeltaan ja teorialtaan se on erinomainen asia. Siis erilaisten vaikutuspolkujen katkaisu. Tässä tapauksessa ”oikeustalon” kahvila esimerkiksi. Varoittavana esimerkkinä hovioikeuden kahvila joka on tietojeni mukaan, toiminut asianajajien ja hovioikeuden jäsenten verkottumis- ja vaikuttamis- ja tiedonjakopaikkana. Krogerus on ilmeisen tietoinen näistä vaikutusmahdollisuuksien kanavista.

Esimerkki käytännöstä löytyy: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/HovioikeudenUhkauksia.html

Lainauksia Krogeruksen tekstistä:

”Oikeusvaltion keskeinen tunnusmerkki on valtiovallan kolmijako: lainsäädäntövalta, hallitusvalta ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuinten pitää olla riippumattomia myös rikosasiain esitutkinnan suorittavasta poliisista.”

”Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys perustuslain vaatimukset täyttävästä oikeustalokulttuurista.”

Mitä muuta oikeusministeriöltä puuttuu?

Olisi syytä kantaa huolta myös poliittisen vallan yhdistämisistä tuomiovaltaan.

Oikeusministeriössä, jonka tehtävä olisi valvoa oikeudenkäytön laillisuutta ja tasapuolisuutta on ollut näkyvissä selkeää ja todistettavissa olevaa, jonkin poliittisen tai muun vaikutusvaltaisen tahon painostusta (kulloisestakin intressisuunnasta).

Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys kansalaisen perustuslaillisesta oikeusturvasta, koska se ei tuomiolaitostaan suostu valvomaan vaikka se olisi oikeusministeriön ydintehtävä.

Oikeusministeriöltä puuttuu myös mitä ilmeisimmin käsitys, että vaikka se on poliittisesti sitoutunut henkilökunnaltaan, sen tulisi olla päätöksissään demokraattinen, tasapuolinen, kaikkia kansalaisiaan kohtaan. Kansalaisen ja yksilön asialla virkakoneiston mielivaltaa vastaan.

Tämähän ei onnistu, koska oikeusministeriö on osa virkakoneistoa ja se osana virkakoneistoa puolustaa tietysti virkakoneistoa. Kuinka tämä iäisyysongelma ratkaistaisiin?

Mitä muuta huolestuttavaa oikeuslaitoksen nykytilasta löytyy?

Kuinka voidaan olettaa, että poliisi ja tuomiovalta saadaan pidettyä toisiinsa vaikuttamattomina pelkän toimitilan eriyttämisellä, kun vaikuttamisen estäminen ei ole onnistunut korkeimmissa oikeusasteissa (mm. hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa), erillisistä tiloista huolimatta?

Tuomiovallan pitää olla riippumaton myös tuomioistuinten ulkoisista ja sisäisistä henkilösuhteista, kollegiaalisesta myötätunnosta (peittelystä) virheitä tehneitä edustajiaan kohtaan ja poliittisesta, eri intressiryhmien tai taloudellisesti vaikutusvaltaisten tahojen ja henkilöiden oikeusviranomaisia kohtaan tehdystä painostuksesta.

Näiden ongelmien ratkaisuksi riittää yksi kuntoon hoidettu asia: miten saadaan kaikki tuomarit noudattamaan tuomarinvalaansa? SE ei näytä olevan oikeusvalvonta, koska SE ei kaikissa tapauksissa näytä toimivan.

Interesting information for readers of my Blog. Tilastotietoa lukijoista tässä Blogissa, sekä aiheesta yleensä

Lehikoiselle oikeutta Blogin tarkistettu tilanne 30.12.2014. Aluksi lyhyt engalnninkielinen esittely Blogin lähtökohdista ja lopussa suomenkielinen teksti suomalaisille lukijoille.

------------------ Briefly in English----------------

Interesting information for readers of my Blog

In a previous professional life I was the research scientist of Media sector. For this professional reason I have followed carefully the development of the reader amounts (6 878 a year. My total web information about this case covers 28 000 readers a year) and the countries they come from USA and Russia and several other countries around the world). Even the servers and browsers you use tell me a lot.  

For example, most of the readers of these illegal judgement issues in Finland have interest in USA especially.

In Finland this kind of information is very limited to get published in newspapers because of the self censorship of Finnish publishers. They serve the political majority of Finnish government being quiet about the illegalities of the Finnish legal system representatives.

I have collected a bunch of cases in my other Blog. Please visit and read (in Finnish but use browser translator).

Cases of the miscarriage of justice in Finland
https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/121/osallistuminen/253/keskustelu/

Lehikoinen of the South-Import case. All documents. The first document is a short brief in English. Notice, that the legal documents are pictures but many of them, the most important ones have been commented by text, so you may read them by the browser's translator.

http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto.html

If you’ll need any proper information about any of the cases, please contact me via Blogger.

------------------Suomeksi laajemmin----------------------

Blogilla on kaikenkaikkiaan 6 878 eri lukijaa vuodessa, ~570  lukijaa kuukaudessa (22.11.2015 on 9262 lukijaa).
Yhdysvallat ovat kärjessä, eli USA:ssa seurataan aktiivisesti sivua. Tämä saattaa johtua Venäjän tilanteesta? USA:ssa seurataan aktiivisesti mitä Suomessa tapahtuu. Ja tapahtuuhan täällä. Oikeuslaitosten käytännöt alkavat ikävällä tavalla muistuttaa toisiaan.
Suomalaisten ja USA:n lisäksi lukijoita on myös useasta muusta EU maasta, myös Venäjältä ja Aasiasta.

Etelätuonnin sivustoilla vierailuja on ollut tänä vuonna yhteensä
23 410 kpl

Jos arvioidaan, että yrityspuolella (yritys ei ole kovin aktiivinen, koska sen vetäjä ja ainut työntekijä on eläkkeellä) olisi n. 2000 vierailua, loput ovat oikeustapausaineistoon tutustuneita, tai sekä, että - eli n. 21 000 kpl Nämä vierailijat ovat pääasiassa suomalaisia.

Kokonaissaldo viestinnän osalta on
lähes 28 000 lukijaa vuodessa

Se ei ole vähän tämän tyyppisessä - "ei mediaseksikkäässä" -  asiassa.
Kiitos kaikille asian etenemistä seuraaville.

Uusi oikeudenkäyti on menossa, katsotaan saadaanko siinä aikaan todellista oikeutta, vai saako hyvävelijärjestelmä ja kollegiaalinen oikeuslaitoksen suojamekanismi toimia edelleen Suomessa, VAI saadaanko täällä jo pikku hiljaa kaikille tasapuolista ja lakiin perustuvaa oikeutta tuomarin laajan "harkintavallan" sijasta.
Kun johonkin tapaukseen on olemassa selkeä lain kohta ja sitä vastaava vahva, lainvoimainen asiakirja, sitä on kunnioitettava ja noudatettava kaikissa oikeusasteissa.

Mielenkiintoista oli, että kun asianajaja vei uuden jutun kansliaan, sieltä todettiin närkästyneenä tyyliin: "kun tämä tapaus on ollut niin ikävästi esillä". Eli oikeuslaitoksen virheitä ei saisi tuoda julki, se saattaa vaarantaa oikeusturvan Suomen oikeuslaitoksessa. Katsotaan mitä tapahtuu.

Oikeuskanslerin vastaus avoimeen kirjeeseen

Kommentoin vastausta tämän vastaustekstin kopion jälkeen

KANTELU

Oikeuskanslerille 6.10.2014 osoittamassanne sähköpostissa kirjoitatte haluavanne tietää perustuslain suojasta tavalliselle ihmiselle. Olette huolissanne virkamiesten ammattieettisyydestä ja tuomioistuinten toiminnasta.

RATKAISU

Oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 108 §:n mukaan valvoa, että virkamiehet, viranomaiset ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Oikeuskansleri ei ylimpänä laillisuusvalvojana ole muutoksenhakuviranomainen eikä hän voi puuttua valvontavaltaansa kuuluvien tahojen toimi- ja harkintavaltansa rajoissa tapahtuvaan päätöksentekoon. Tuomioistuimia valvoessaan oikeuskansleri voi puuttua lähinnä selkeisiin menettelyllisiin virheisiin, lainmukaisen harkintavallan väärinkäyttöön sekä perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaan toimintaan. Tuomioistuintenkaan ratkaisuja oikeuskansleri ei voi muuttaa tai kumota.

Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri muun muassa käsittelee kirjallisia kanteluja. Oikeuskanslerin tehtäviin ei kuulu oikeudellisten neuvojen tai lausuntojen antaminen yksityishenkilöille. Koska kirjoituksenne on siinä määrin yksilöimätön, ettei minulla sen perusteella ole aihetta epäillä lainvastaista viranomaismenettelyä, en tutki kirjoitustanne enemmälti kanteluna.

Apulaisoikeuskansleri                                                      Risto Hiekkataipale

Oikeuskanslerin määräämä

esittelijä, notaari                                                               Helena Tuomikko

----------------------------------------------------------------------------------------------- 

Kommentti: 

Kirjoitus oli yksilöimätön, koska se ei ollut edes virallinen valitus mistään yksilöidystä oikeustapauksesta. Se oli avoin kysymys oikeuskanslerille oikeuden jäsenten tekemien päätösten (ja moraalin) nykyisestä heikosta tilasta, puolueellisuudesta ja jopa lainvastaisiin päätöksiin sortumisesta.
Tähän kysymykseen vastauskirjeessä ei ymmärrettävästi vastattu, koska asia ei kiinnosta "yleisellä tasolla". Oikeuslaitoksen edustajien moraali nyt vain sattuu olemaan mitä on, tällä hetkellä. Ei siihen kannata oikeuskanslerin mielestä puuttua (vaikka se on yksi oikeusvalvonnan tehtävistä - moraalittomien ja sen kautta syntyvien laittomien menettelytapojen valvonta oikeuslaitoksessa).

Myöskään oikeuskansleri ei vedonnut pykälään 118 joka oli kyselyyn kirjattu. Siksikö, että sen sisältö on järeämpi kuin pykälän 108 johon oikeuskansleri itse vetosi? Erinomaista olisi ollut jos esimerkkitapauksessa olisi täytetty edes tuon 108 pykälän velvoitteet, mutta kun ei edes niitä.

"Ottaisin esimerkin Perustuslain 118§ luvun sisällön tarkasteluun.
Laki edellyttää, että virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.
Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä!"

Jos sitten mennään tähän yhteen esimerkkitapaukseen joka pääosin on jo oikeudellisesti vanhentunut (tosin oikeusmurha, murhien tapaan ei vanhene koskaan).


Kun yksilöintä kaivataan, eikä ole kivaa kahlata läpi linkitettyä verkkosivua, niin ohessa on suora linkkilista kohtiin, joihin oikeuskansleri ei halua puuttua:

Raastuvanoikeuden puoltava päätös 1989 > (perustuu lakiin - eikä vaadi oikaisua)
Koko prosessi, hovioikeudesta lähtien, on ollut ihmisoikeuksien vastaista ja lainmukaisen harkintavallan väärinkäyttöä (johon oikeuskansleri siis voisi halutessaan puuttua, kuten jo pykälässä 108 ilmaistaan ja 118§ kattaa lisää tapauksessa tehtyjä lainvastaisia ratkaisuja).
Hovioikeus kumoaa raastuvanoikeuden päätöksen 1990 > (hovin päätös ei perustu lakiin)
Oikeustieteen professori Klamin lausunto hovioikeuden 1990 päätöksen oikeudenmukaisuudesta >
Vaasan hovioikeuden edustajan lausuma Helsingin päätöksestä >
KKO:n päätös 1990 > (tämähän oli jo "tilattu" hovin päätöksessä, jossa kiistettiin "näyttö" vaikka sitä oli todistajalausuntoina ja dokumenttitodisteina päätöksen teon tueksi runsain mitoin saatavilla. Etelätuonnin puolella oli myös Asunto-osakeyhtiölaki joka sivuutettiin tuomarin ns. "harkintavallalla") 
Raastuvanoikeuden 2. päätös 1993 >  (tämä on lain mukaan tehty päätös - eikä vaadi oikaisua)
Vastine hovioikeudelle 1994 >
Hovioikeus kumoaa RO:n päätöksen 1995 > (hovin päätös ei perustu lakiin ja sisältää perusteissaan yhtiöjärjestyksen sanamuodon muutoksen = väärennös)
Hovioikeuden laamannin kanssa käyty puhelu 1995 >
Hovioikeuden tuomarin tuomiovirhe ja jääviys 1995 >
Korkein oikeus, valituslupa hakemus 1995 >
Korkeimman oikeuden päätös 1995 >
Korkeimman oikeuden tuomarin jääviys 1995 >
Saako KKO:n jäsen ratkaista prosessissa, jossa osapuolena on hänen lapsensa ? KKO:ssa juttu kesti vain 2,5 viikkoa. Valituslupahakemuskirjelmä oli 21 sivuinen ja oli lainkäytön professori Jyrki Virolaisen laatima.
On ollut yleensä tuomioistuimia sitova periaate, että ei sukulaisuussuhteessa  oleva henkilö saa olla prosessissa ratkaisijana ! Kuten KKO:ssa Krook oli! Hänen tyttärensä toimi vastapuolen juristina. Kuuluuko tällainen toiminta "tuomarin laajaan harkintavaltaan", jota oikeusministeriö siis tässäkin tapauksessa  ilmeisimmin puolustaa?

Onhan tämä niin likaista kaveripeliä, että ei ole mikään ihme jos tätä pyykkiä ei haluta pestä edes kommentoimalla tapausta oikeusministeriössä joka aikanaan on jo osallistunut tapauksen maton alle lakaisemiseen ja vapauttanut kaikki oikeuslaitoksen, oikeuden väärinkäyttäjät vastuusta.
Oikeusvalvonta on tällä menettelyllään siunannut myös kaikki nämä laittomat korkeimpien oikeusasteiden päätökset. Tämä vaikuttaa enenmmän venäläiseltä oikeustoimelta kuin suomalaiselta. Tai jos MTV:n toimittajan blogikirjoitusta on uskominen, Suomi jää oikeudenmukaisuudessaan jopa Venäjästä jälkeen: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rikostoimittaja-venajan-oikeusjarjestelma-suomea-humaanimpi/2340046#gs.jqqlym

Oikeusvalvonnan ja oikeusministeriön "ei aiheuta toimenpiteitä" päätökset löytyvät täältä:
Oikeusministeriö painosti virkamiehen allekirjoittamaan väärän päätöksen
http://www.etelatuonti.fi/OIKEUS/oikeusministerio.html (sivu on poistettu asianomaisen pyynnöstä. Lisätietoja: hannu.kuukkanen (ät) elisanet.fi))
Oikeusasiamiestä oikeuden rötöstely ei koskettanut senkään vertaa
http://www.etelatuonti.fi/OIKEUS/oikeusasiamiehenPaatos.html
Mihin Suomessa oikeusvalvontaa oikeasti tarvitaan kun se ei toimi silloin kun on vakavaa aihetta ja selkeä näyttö oikeuskäsittelyn virheistä?

Laajemmin oikeuslaitoksemme epäkohtia löytyy luettavaksi osoitteessa:
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Suomi_oikeusvaltioiden_joukkoon
Sekä Rakenteellisen korruption FaceBook ryhmän sivuilla: https://www.facebook.com/groups/rakenteellinenkorruptio/