HS 11.1.2015 Mikael
Krogerus hovioikeuden presidentti, eläkkeellä kirjoittaa:
”Tuomioistuin ei voi olla poliisin kylkiäinen” otsakkeella
(Tämä artikkeli täydentää oikeus.fi blogini artikkelia verkkolinkkiviitteillä).
On ilahduttavaa lukea jälleen entisen vaikutusvaltaisen
tuomioistuimen edustajan kirjoitus oikeuden toteutumisen puolesta ja toivon
kirjoittelun jatkuvan. Eläkkeellä on aikaa perehtyä oikeuslaitoksen epäkohtiin
joita riittää Suomessa. Myöskään mielipiteenilmaisua ei voida enää estää
painostamalla, kuten virassa ollessa on voitu tehdä.
Krogerus on tällä kerralla nostanut esille tuomioistuimen
niputtamisen tilallisesti yhteen poliisin kanssa. Periaatteeltaan ja
teorialtaan se on erinomainen asia. Siis erilaisten vaikutuspolkujen katkaisu.
Tässä tapauksessa ”oikeustalon” kahvila esimerkiksi. Varoittavana esimerkkinä hovioikeuden
kahvila joka on tietojeni mukaan, toiminut asianajajien ja hovioikeuden
jäsenten verkottumis- ja vaikuttamis- ja tiedonjakopaikkana. Krogerus on ilmeisen tietoinen
näistä vaikutusmahdollisuuksien kanavista.
Esimerkki käytännöstä löytyy: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/HovioikeudenUhkauksia.html
Lainauksia Krogeruksen tekstistä:
”Oikeusvaltion keskeinen tunnusmerkki on valtiovallan
kolmijako: lainsäädäntövalta, hallitusvalta ja tuomiovalta on erotettu
toisistaan. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
Tuomioistuinten pitää olla riippumattomia myös rikosasiain esitutkinnan
suorittavasta poliisista.”
”Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys perustuslain
vaatimukset täyttävästä oikeustalokulttuurista.”
Mitä muuta oikeusministeriöltä puuttuu?
Olisi syytä kantaa huolta myös poliittisen vallan
yhdistämisistä tuomiovaltaan.
Oikeusministeriössä, jonka tehtävä olisi valvoa
oikeudenkäytön laillisuutta ja tasapuolisuutta on ollut näkyvissä selkeää ja
todistettavissa olevaa, jonkin poliittisen tai muun vaikutusvaltaisen tahon
painostusta (kulloisestakin intressisuunnasta).
Oikeusministeriöltä puuttuu käsitys kansalaisen
perustuslaillisesta oikeusturvasta, koska se ei tuomiolaitostaan suostu
valvomaan vaikka se olisi oikeusministeriön ydintehtävä.
Oikeusministeriöltä puuttuu myös mitä ilmeisimmin käsitys,
että vaikka se on poliittisesti sitoutunut henkilökunnaltaan, sen tulisi olla
päätöksissään demokraattinen, tasapuolinen, kaikkia kansalaisiaan kohtaan.
Kansalaisen ja yksilön asialla virkakoneiston mielivaltaa vastaan.
Tämähän ei onnistu, koska oikeusministeriö on osa
virkakoneistoa ja se osana virkakoneistoa puolustaa tietysti virkakoneistoa.
Kuinka tämä iäisyysongelma ratkaistaisiin?
Mitä muuta huolestuttavaa oikeuslaitoksen nykytilasta
löytyy?
Kuinka voidaan olettaa, että poliisi ja tuomiovalta saadaan
pidettyä toisiinsa vaikuttamattomina pelkän toimitilan eriyttämisellä, kun
vaikuttamisen estäminen ei ole onnistunut korkeimmissa oikeusasteissa (mm.
hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa), erillisistä tiloista huolimatta?
Tuomiovallan pitää olla riippumaton myös tuomioistuinten
ulkoisista ja sisäisistä henkilösuhteista, kollegiaalisesta myötätunnosta
(peittelystä) virheitä tehneitä edustajiaan kohtaan ja poliittisesta, eri
intressiryhmien tai taloudellisesti vaikutusvaltaisten tahojen ja henkilöiden oikeusviranomaisia
kohtaan tehdystä painostuksesta.
