Sivut

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle lähetetty kirje (johon ei ole myöskään tullut vastausta)

Hyvä Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo

Poliittinen riippuvaisuus on tärkeä poistaa yhtenä tuomiolaitoksen toimintaan vahvasti vaikuttavana tekijänä. Itsenäinen keskushallinto ei ole kuitenkaan Suomen oikeuslaitoksessa ainut oikeudellisia toimia vääristävä tekijä. Tärkeätä olisi myös valvoa Suomen oikeuslaitoksen päätösten laatua, purkamalla tai valvomalla myös muita riippuvuussuhteita ja tehostaa ”lopullisten” päätösten oikeudenmukaisuuden valvontaa, huomioiden mahdolliset henkilösidonnaisuudet.

Suomessa voidaan edelleenkin tuomita korkeimmissa oikeusasteissa mielivaltaisesti. Tätä on tapahtunut ja tämä ei ole oikeutta ja todelliselta oikeusvaltiolta odotettavissa olevaa toimintaa. Oikeuslaitoksen sisällä on muitakin kuin poliittisia sidoksia. Mm. tulisi valvoa huolellisemmin korkeampien oikeusasteitten (hovioikeus ja korkein oikeus) tuomareitten päätöksiin vaikuttavia henkilösuhteita oikeuskäsittelyissä, joita he hoitavat (jääviys ja symbioottiset suhteet vrt. sosiaalinen korruptio (myöhempänä lisäyksenä: ns. "päälikkötuomarijärjestelmä" joka on toiminut henkisenä painostuskeinona tuomioistuimessa)). Tuomareiden tulee olla puolueettomia tuomioissaan, eikä päätöksiin saa vaikuttaa miltään suunnalta ulkopuolisella painostuksella tai taloudellisella tai henkisellä riippuvuussuhteella. Tuomarinvala velvoittaa tähän mutta kaikki tuomarit eivät näytä valaa käytännössä enää muistavan. Epäilemättä ja onneksi, valtaosassa oikeustapauksia menetellään valan mukaan mutta yksikin siitä poikkeava tapaus on liikaa. Virheellisen tuomion purkaminen ei tämän päivän oikeuslaitoksessa näytä aina toteutuvan muualla kuin teoriassa. Sokeita pisteitä taitaa olla enemmän kuin yksi? Tätä asiaa valaisee seuraava todellinen tapaus:

Oikeusasiamies on suojellut korkeimpien oikeusasteiden tuomareita, joista toinen on tehnyt virkavirheen (asiakirjamanipuloinnin) ja toinen suojelee edellistä. Tämä kuulostaa lainkuuliaisen kansalaisen korvissa ennemminkin Italialaiselta käytännöltä kuin Suomalaiselta. Asiasta löytyy kiistaton todistusaineisto oikeudenkäyntipöytäkirjoina ja niiden tausta-aineistona. (lisätty myöhemmin linkki: www.etelatuonti.fi/OIKEUS)

Oikeustapaus lyhyesti: Raastuvanoikeus tuomitsi asian oikeudenmukaisesti (2 kertaa) mutta hovioikeus muutti tuomiot kokonaan päinvastaisiksi ja KO siunasi hovioikeuden päätöksen ja kielsi valitusluvan. Hovioikeuden tuomiossa on rikottu mm. useita EIS:n artikloja vastaan:

6 artikla (1) Tuomari ei ollut selkeästi puolueeton. KOn tuomarilla oli todistettavissa oleva henkilökohtainen etu asiassa.

13 artikla Tuomio ei perustunut mihinkään lainkohtaan, tuomiot olivat perusteluiltaan epäselviä, toinen perustelu sisältää myös yhtiöjärjestyksen tekstin väärennöksen. Tuomion perusteluteksti osoittaa myös välinpitämättömyyden lukea oikeuskäsittelyä varten luovutettua tausta-aineistoa tai sen jättämisen huomiotta.

14 artikla Asunto Oyn asukkaita ei ole kohdeltu tasapuolisesti (toiset osakkaat hyötyvät yhdeltä osakkaalta riistetyn yhtiöjärjestyksen mukaisen omistusoikeuden ansiosta).

26 artikla Jatkuva omistusoikeuden rikkomus. Viranomaiset eivät ole ryhtyneet toimiin palauttaakseen laillisen oikeuden omaisuuteen.

Tapaus sisältää myös muita oikeudenkäyntivirheitä ja viranomaisten tekemiä virheitä ja viranomaistahojen suojelua. Euroopan ihmisoikeustuomiokunnalta on olemassa myönteinen alustava päätös mutta Suomessa ei ole keinoja laittaa sitä täytäntöön.

Kysymykseni: Voiko ja saako Suomessa korkeimmat tuomioistuimet tehdä yhdessä, rankaisematta tai edes oikaisematta, tuomion joka tarkoittaa omaisuuden suojan rikkomusta ja sitä kautta loukata ihmisoikeuksia? Tapausta on käsitelty nyt yhteensä 33 vuotta. Aineistoa löytyy osoitteesta: www.etelatuonti.fi/OIKEUS

Kunnioitten ja ystävällistä vastaustanne odottaen: Hannu Kuukkanen erikoistutkija, eläkkeellä -- Hannu Kuukkanen hannu.kuukkanen@webcag.fi puh: 040 720 6432

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti