Yhtiöjärjestys osoittaa omistusoikeuden

Osakehuoneistoissa asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys on omistusoikeuden kirjaava asiakirja. Näin sanoo asunto-osakeyhtiölaki. Lakiteksti löytyy verkosta osoitteesta: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20091599

Etelätuonnin tapauksessa yhtiöjärjestys sanoo, että Etelätuonnin hallintaan kuuluu sen omistamaan kahteen liikehuoneeseen asunto-osakeyhtiössä ”myymälä ja varastohuone”. Tämä on hyvin yksiselitteinen ilmaus. Varastohuoneen koko ja sijainti on piirretty ja merkitty vastaavalla tekstillä talon alkuperäiseen, viralliseen, leimattuun pohjapiirustukseen.

On siis määritelty hallintaoikeus ja kerrottu missä hallittavissa oleva tila sijaitsee ja piirroksen mittasuhteella on laskettavissa varaston koko. Yksinkertaista.

Tätä selkeää omistus/hallintaoikeutta ei hovioikeus ole kahdessa tuomiossaan kyennyt näkemään, raastuvanoikeuden päätösten vastaisesti, vaan on muuttanut tuomiot ja tuominnut tilat asunto-osakeyhtiölle kuuluviksi. Toisessa päätöksessään se on jopa manipuloinut yhtiöjärjestyksen tekstin uuteen muotoon, saadakseen varastotilan liiketilan yhteyteen ja pois kellarista jonne ne on pohjakuvassa piirretty ja merkitty. (perustuslaki 15 §. Omaisuuden suoja. “Jokaisen omaisuus on turvattu”. ) Hovioikeus ei noudata asunto-osakeyhtiölakia, eikä perustuslakia. Tämä osoittaa siltä suurta osaamattomuutta tai tietoista laittomuutta.

Vain omistusasiakirja on Suomen lain mukaan pätevä, laiton tuomio ei sitä voi olla. Tuomio on laiton, koska se ei noudata lakia, eikä omistusasiakirjoja. Tämä on helposti todettavissa aivan sisälukutaidolla ja maalaisjärjellä.
Tuomio koskee tuomarin luomaa, mielivaltaista tilannetta joka ei ole noudattanut omistusasiakirjan alkuperäistä tekstiä.  Oikeus ei voi mitätöidä omistusasiakirjan tekstiä, koska Asunto-osakeyhtiöllä ei ole minkäänlaista saantoa tiloihin osoittaa, eli tilojen hallintaoikeus ei ole siirtynyt AsOy:lle koskaan reaalimaailmassa. Myöskään minkäänlaista syytä tai vaadetta ei ole AsOy:n taholta esitetty, että varastotilat olisi ”riistettävä” liikkeiden hallinnasta oikeuden toimesta.

 AsOy vetoaa jatkossa vain oikeuden päätöksiin, ei omistusasiakirjoihin. Yhtiöjärjestyksen sanamuotoa se haluaa muuttaa useaan otteeseen, jopa kiristämällä eri tavoin. Tämä todistaa, että yhtiöjärjestyksen sanamuoto osoittaa muuta kuin oikeudenpäätös. Miten sellainen voi olla mahdollista? Siten, että oikeuden päätös on väärä ja asiakirja oikea.

Hovioikeuden laittomia tuomioita on seurannut 37 vuotta joukko oikeudenkäyntejä mm. korkeimmassa oikeudessa, joissa jokaisessa viitataan kahteen alkuperäiseen, hovioikeuden, asunto-osakeyhtiölain vastaiseen tuomioon sanoin: ”asia on ratkaistu”. Oikeusvalvonta hokee samaa jättämällä tapauksen tutkimatta, oikeusministeriössä annettaan painostettuna myötäilevä päätös.

Nyt asia vietiin eduskuntaan ratkaistavaksi ja toivottiin kymmenen kansanedustajan allekirjoituksen löytyvän vetoomukseen saattaa tämä asia lain mukaiseen järjestykseen. Näinhän ei näytä tapahtuvan. Kansanedustajista ei löydy edes noita kymmentä lakia kunnioittavaa henkilöä.

Tarvittaisiin perustuslakituomioistuin, oikeusvalvonnan yläpuolelle, sellaista Suomessa ei nyt ole.

MIKSI POLIITIKOT (kansanedustajat) eivät halua allekirjoittaa vetoomusta selkeästi perustuslain vastaisten päätösten kumoamiseksi?

a)      he eivät uskalla, koska kyseessä on ollut poliittinen painostus (Stig Hästö, veljensä Bror Hästön, AsOy:n hallituksen jäsen, tunnustuksen mukaan), sekä prosessin alkuunpanijana AsOy:n asianajajan ”tuttu tuomari” (Karlo L. Ståhlberg) joka ei ole osannut lukea omistusasiakirjoja (eikä ole nähnyt pohjapiirroksesta missä varastohuoneet sijaitsevat). Asiaan on sekaantunut myös joukko muita tuomareita. Mm. yksi heistä on väärentänyt tuomiolauselmaan yhtiöjärjestyksen tekstin, sekä kollektiivisena toimijana ja laittomuuden suojelijana, on korkein oikeus.

b)      tämä päätös käytetään osana poliittisia lehmäkauppoja (jos ette nosta meteliä tästä, niin me emme nosta meteliä jostain muusta).

c)      oikeuslaitoksen väärinkäytökset eivät nyt jaksa meitä kiinnostaa. ”Me säädämme lakeja” (yhden kansanedustajan vastaus), ei meidän tarvitse välittää siitä, noudattavatko tuomarit niitä eli eivät. Kansalaisten oikeusturva on aivan toissijainen asia.

”Perustuslakituomioistuin ei ole tarkoitettu kansalaisten tuomionoikaisuelimeksi” sanoo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja muuten hän on oikeassa MUTTA perustuslakivaliokunta vie tapaukset valtakunnanoikeuteen. ”Valtakunnanoikeus käsittelee syytteen, joka nostetaan virkatoimessa lainvastaisesti menetellyttä valtioneuvoston jäsentä, oikeuskansleria, eduskunnan oikeusasiamiestä tai korkeimpien oikeuksien presidenttiä tai jäsentä vastaan. Syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä, valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies”. Tässä tapauksessa on kanne nostettu oikeusasiamiestä vastaan joka on laiminlyönyt tehtävänsä. Tie kulkee siis perustuslakivaliokunnan kautta.

LAKI SANOO:

114 § Ministerisyytteen nostaminen ja käsittely

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa käsitellään valtakunnanoikeudessa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Syytteen nostamisesta päättää eduskunta saatuaan perustuslakivaliokunnan kannanoton valtioneuvoston jäsenen menettelyn lainvastaisuudesta. Eduskunnan tulee ennen päätöstä syytteen nostamisesta varata valtioneuvoston jäsenelle tilaisuus selityksen antamiseen. Asiaa käsitellessään valiokunnan tulee olla täysilukuinen.

Syytettä valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä.

115 § Ministerivastuuasian vireillepano

Valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuuden tutkinta eduskunnan perustuslakivaliokunnassa voidaan panna vireille:

1) oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen perustuslakivaliokunnalle tekemällä ilmoituksella;

2) vähintään kymmenen kansanedustajan allekirjoittamalla muistutuksella; sekä

3) eduskunnan muun valiokunnan perustuslakivaliokunnalle esittämällä tutkintapyynnöllä.

Perustuslakivaliokunta voi myös omasta aloitteestaan ryhtyä tutkimaan valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainmukaisuutta.

116 § Ministerisyytteen nostamisen edellytykset

Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.

Tässä tapauksessa on kyseessä oikeusasiamiehen tahallisesta tai törkeästä huolimattomuudesta. Kun kyseessä on oikeuden jäsenen (hovioikeuden tuomari) tekemästä rikoksesta joka on jätetty tutkimatta, ei tapausta voida pitää enää lievänä missään tapauksessa.
Lukekaa päätökset ja oikeustieteen professorien lausunnot asiasta.

Koko tämän oikeusfarssin merkityksellinen asiakirja-aineisto tuomioineen on luettavissa osoitteessa: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto.html
Ytimekkäämmin: http://etelatuonti.fi/OIKEUS/TapausLehikoinenV9_3_18122017.pdf

Tällaiset hovioikeudenpäätökset ja niiden systemaattinen suojeleminen korkeimmassa oikeudessa ja oikeusvalvonnassa, osoittaa syystemaattisen kollegiaalisen ja rakenteisen korruption olemassaolon oikeuslaitoksessamme. Suomea ei voida kutsua oikeusvaltioksi.