Professorit kritisoivat Suomen oikeuslaitosta

Seura-lehti 12/2014

Professorit kritisoivat Suomen oikeuslaitosta. Erehtymättöminä pidetyt tuomaritkin putoavat jalustaltaan.

Toimittanut: Mikael Vehkaoja

Jotta tiedostaminen aiheesta lisääntyisi ja keskustelu jatkuisi olen omana osuutenani tuonut tämän artikkelin edelleen esille blogiini ja kommentoinnut.

Artikkelista tehdyn koosteen ja kommentit olen merkinnyt nimikirjaimin HK: silloin kun tarina ei ole suora lainaus. Muutoin lainausta edeltää alkuperäinen tekstin esittäjä mainintana.

Tämä Vehkaojan ansiokas kirjoitus tuo esille tosiasioita, joilta Suomen kansalaisia on pidetty pimennossa tai näitä on voitu lukea vain verkon keskustelupalstoilla paikoin ylireagoivinkin tekstein. Lukuisat kansalaiset ovat käärmeissään kokemastaan vääryydestä oikeuslaitoksen taholta. Auerjärven kirja ei ole saanut myöskään runsasta palstatilaa mediassa. Tämä on ensimmäinen kerta kun itse kuulen (luen) siitä.

Oikeuslaitos tehtailee rauhassa ja koskemattomana hyvävelipäätöksiä tai taitamattomia päätöksiä kansalaisten vahingoksi. Päätöksiä ei oikaista. Siitä pitää huolen oikeuslaitos itse sekä Suomen oikeusvalvontaviranomaiset. Artikkelin alussa mainittu EIT on tämän vuoden alusta käytännöllisesti katsoen pelattu kokonaan ulos tuomarikunnan päätösten sisältämien ihmisoikeusrikkomusten oikaisumahdollisuuksista. Suomi on päättänyt vähentää EIT:istä tulevien tuomioiden häpeällistä määrää omin käsin, estämällä valitusten pääsyn käsittelyyn.

Poimintoja Vehkaojan artikkelista.  

Professori Jukka Kekkonen toteaa, että tuomioistuinlaitosta ei monitoroida (tarkkailla / valvota) riittävästi.  Tuomiokohtaisia eroja ei tutkita riittävästi, eli tuomiot vastaavista tapauksista saattavat vaihdella eri puolilla maata. Päätöksiä pitäisi tarkastella systemaattisesti. Kekkonen toteaa: ”Läpinäkyvyys on peruskysymys”.

Patria tapauksesta Kekkonen huomauttaa, että tuomarin kuolema kesken käsittelyä muutti oikeuskäsittelyn luonteen täysin. Suomessa syytetyt johtajat vapautettiin syytteestä vaikka samaan tapaukseen sekaantunut Slovakian pääministeri Janez Jansa tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Kekkonen huomauttaa artikkelissa, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tällaista ei tulisi tapahtua.

Kekkonen mainitsee tuloerojen vaikutuksesta oikeuden päätöksiin. Esimerkkinä Mika Vehviläisen Ilmarisen asuntokaupan tapaus joka ei johtanut minkäänlaisiin seuraamuksiin, sekä Suomen rikkaimpien henkilöiden veroparatiisi siirtojen kuittaus pelkästään jälkiveroilla oli selkeästi heitä suosiva oikeudenpäätös.

Kekkonen on havainnut myös mediassa tapahtuneen muutoksen, jota itsekin olen ihmetellyt kovasti. Tuo isorikkaiden veropetosjupakka olisi 20 vuotta takaperin aiheuttanut runsaan mediamylläkän mutta nyt se vaiettiin käytännöllisesti katsoen kuoliaaksi.
HK: Olisiko selitys median suuntaan muutenkin tiukentuneessa mainosrahoituksessa ja pelko sen ehtymisestä kokonaan? Oikeuden tekemien laittomien päätösten arvostelua ei juurikaan löydy lehdissä.

Kekkonen huomauttaa myös huimiksi kohonneista oikeudenkäyntipalkkioista. 2000-luvulla juristien taksat ovat nousseet yli 20%. Korkea hintataso on yksi rikkaita ja nimenomaan keskituloisia erottava mahdollisuus saada oikeutta itselleen. Köyhille valtio kustantaa oikeudenkäynnit.

Jippiin tapauksesta oli lyhyt referointi Petteri Järvisen kirjasta joka selvittelee tapauksen taustoja puolueellisine oikeudenkäynteineen ja kirjan lopputoteamuksena on, että asianajajat tienasivat 7,6 miljoonaa josta veronmaksajat maksoivat osuutenaan 4,4 miljoonaa euroa. Jippiin johtajat vapautettiin syytteistä.

Erkki Havansi on kiinnittänyt huomion tuomareiden suureen laatuhaitariin. Joukossa on laadullisesti erinomaisia, keskinkertaisia ja välttäviä. Yksityis- asianajajana tienaa huomattavasti paremmin kuin tuomarina, joten tämä näkyy tuomareiden laatutasossa.
Havansi: ”Käytännössä tuomari joutuu harvoin tilille tuomiostaan”.

”Päällikkötuomarin velvollisuus on yllä pitää laatua. Mutta se ei ole välttämättä kovin tehokasta valvontaa”.

HK: viittaan HS:ssa hovioikeuden presidentti Krogeruksen artikkeliin päällikkötuomareiden vallasta joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti tuomioon = saattaa käytännössä olla yhden miehen päätös www.hs.fi/mielipide/a1369625290782 .

Erkki Havansi: ”Meiltä puuttuu tuomioistuinvirasto, joka hallinnoi tuomioistuimia itsenäisesti. Oikeuslaitoksen kehittäminen on poliittisen toimijan, eli oikeusministeriön kontolla”.

Havansi antaa tuomareille myös positiivista palautetta:

”Heillä on omat puutteensa mutta on heillä kaksi tärkeää ominaisuutta. Heitä ei lahjota. Ja he ovat immuuneja poliittiselle painostukselle”.

(HK kommentti: tämä ei pidä täysin paikkaansa, ikävä kyllä. Tunnettua on, että tuomareita voidaan painostaa ja suostutella. Hyvävelitoiminta ja sosiaalinen korruptio on myös todettu Suomessa hyvin toimivaksi tavaksi manipuloida tuomareita ja sen kautta saada puolueellisia tuomioita. Tuomareilla tahtoo olla myös poliittinen kanta vaikka jäsenkirjaa ei kenties olekaan. Kollegiaalinen vaikutus tuomioistuinten sisäiseen valvontaan on myös hyvin näkyvissä. Jopa tässä nimenomaisessa Seuran artikkelissa löytyy tuomareiden manipuloinnista huomioita ja esimerkkejä).

HK: Erkki Auerjärvi lataa täydeltä laidalta tupakkaoikeudenkäyntiä koskevia tuomioita kohti. ”Minä olisin mielelläni potkaissut [em. oikeusneuvokset] pois tuomarinvirasta ja passittanut heidät vankilaan”. Kyseisiksi oikeusneuvoksiksi Auerjärvi oli listannut korkeimmasta oikeudesta: Kari Kitunen, Antero Palaja, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki.

Tapauksesta Auerjärvi kertoo laajemmin kirjassaan ”Kovaa peliä”, kustantaja on Into.

Auerjärvi: ”Suomessa tuomari saa tehdä ihan mitä tahansa. Viranhoito on sanktioista vapaata. Heillä ei ole virkavastuuta”. ”Jos tavallinen ihminen tyrii työssään, hän saa potkut. Tuomari saa torveilla niin paljon kuin lystää”.

Tuomarista voi tulla jopa rasite järjestelmälle, kun häntä ei saada pois virasta esim. sairauden tai juopottelun vuoksi. Oikeuskanslerilla ei ole ollut tapana puuttua tällaiseen. ”Oikeuskansleri puolustaa virkamiestä. Kansalainen häviää aina”.

HK: Toimittaja toteaa, että Auerjärven tykityksestä ja paljastuksista huolimatta, asianosaiset eivät asetu puolustamaan itseään. Edes minkäänlaista keskustelua Auerjärven kirjasta ei ole Suomessa syntynyt vaikka oikeuslaitoksen pätemättömyys ja väärinteot tuodaan esille toinen toisensa jälkeen. Syntyy vain syvä hiljaisuus jolla on tarkoitus vaientaa ikävät asiat kuoliaaksi ja lakaista väärinkäytökset maton alle. Hovioikeuden naisten nipistely ja rasistiset puheet ovat väärien tuomioiden (oikeusmurhien) rinnalla mitätön uutisaihe.

Auerjärvi jatkaa, että juristit eivät näistä asioista voi puhua, koska heidän uransa katkeaa siihen. ”Jos käytännössä toimiva lakimies arvostelee käräjäoikeuden tuomareita, hän häviää kaikki juttunsa”.

HK: Edellisestä löytyy näyttöä, eli on tapahtunut. Kokeneilla juristeilla on tiedossa hovioikeuden ns. ”harmaat linjat”, joihin ”sopiva asianajaja” voi laittaa voitettaviksi haluamansa jutut. Ja toisin päin, kun juristit näkevät, ketkä tuomarit heidän juttuaan hoitaa, he voivat sanoa jo etukäteen, kumpi osapuoli tulee voittamaan. Ei ihme, että näistä asioista halutaan vaieta, eikä sellaista juristia löydy, joka haluaa julkisesti nämä harmaat linjat nimetä. Niitä paljastuu ainoastaan verkkokirjoituksissa. Kannattaa seurata.

Oikeuslaitos on myös nostanut itsensä lain ja oikeuden yläpuolelle ”tuomarin harkintavalta” –pykälällä. Harkintaa ei tarvitse perustella mitenkään ja siihen voidaan viitata aina, jopa lain ohittaen. Tuomioita ei voida muuttaa kun ei ole tietoa mihin tuomio oikeasti perustuu. Mm. oikeusvalvonta perustelee valittajalle kielteiset päätöksensä tuolla maagisella termillä, kun viranomainen ei ymmärrä tuomioperustetta tai ei vaivaudu tutustumaan koko tapaukseen.

Yksi lainvastainen, oikeusmurhatapaus, dokumentteineen ja harmaine linjoineen löytyy osoitteesta: http://www.etelatuonti.fi/OIKEUS/